Jumala ja hänen sanansa
1Raamattu
1.1Raamattu, Vanha ja Uusi testamentti, on kokonaan Jumalan henkeyttämä sana. Se on erehtymätön ja riittävä, ja se on uskon ja elämän ainoa ylin auktoriteetti. Kaikki, mitä tarvitsemme pelastukseen, uskoon ja jumalisuuteen, on siinä ilmoitettu.
2. Tim. 3:15–17 · 2. Piet. 1:19–21 · Ps. 19:8–10 · Jes. 40:8
1.2Jumala on viimeisinä päivinä puhunut Pojassaan. Apostolien ja profeettojen perustus on laskettu, ja usko on kerta kaikkiaan annettu pyhille. Siksi Raamatun rinnalle ei tarvita uutta ilmoitusta, eikä ihmisten perinnäissääntöjä saa asettaa sen rinnalle.
Hepr. 1:1–2 · Ef. 2:20 · Juud. 3 · Matt. 15:6–9 · Ilm. 22:18–19
1.3Raamattu selittää itse itseään. Kristus on sen keskus, ja Uusi testamentti tulkitsee Vanhan: lupaukset, esikuvat ja varjot saavat täyttymyksensä hänessä. Pyhä Henki avaa sanan uskovan ymmärrykselle.
Luuk. 24:27, 44–45 · Joh. 5:39 · 2. Kor. 1:20 · Kol. 2:17 · 1. Kor. 2:12–14
2Jumala ja Pyhä Kolminaisuus
2.1On yksi ainoa elävä ja tosi Jumala. Hän on ikuinen, muuttumaton, kaikkivaltias, kaikkitietävä, pyhä, vanhurskas, armollinen ja rakkaus. Kaikki on hänestä, hänen kauttaan ja häneen.
5. Moos. 6:4 · 1. Tim. 1:17 · Mal. 3:6 · Jes. 6:3 · 1. Joh. 4:8 · Room. 11:36
2.2Tässä yhdessä Jumalassa on kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki. He ovat samaa olemusta, yhtä kunniallisia ja iankaikkisia, kuitenkin eri persoonia.
Matt. 28:19 · 2. Kor. 13:13 · Joh. 1:1–3, 14 · Apt. 5:3–4
3Jumalan säätämys
3.1Jumala on iankaikkisesti oman tahtonsa viisaan ja pyhän päätöksen mukaan säätänyt kaiken, mitä tapahtuu. Hän ei silti ole synnin tekijä, eikä hän poista ihmisen vastuuta.
Ef. 1:11 · Jes. 46:10 · Apt. 2:23 · Jaak. 1:13
3.2Jumala on ennen maailman perustamista valinnut Kristuksessa ne, jotka hän pelastaa. Valinta perustuu hänen vapaaseen armoonsa ja rakkauteensa, ei mihinkään ihmisessä nähtyyn uskoon tai tekoon.
Ef. 1:4–6 · Room. 8:29–30 · Room. 9:11–16 · 2. Tim. 1:9 · Joh. 6:37
4Luominen
Jumala loi sanallaan taivaan ja maan ja kaiken, mitä niissä on, ja kaikki oli hyvää. Hän loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi, ja antoi hänelle tehtävän hallita luomakuntaa Jumalan kunniaksi.
1. Moos. 1:1, 26–28, 31 · Hepr. 11:3 · Kol. 1:16 · Ps. 33:6
5Jumalan kaitselmus
Jumala ylläpitää ja hallitsee kaikkea luomaansa viisaudessaan ja voimassaan. Mikään ei tapahdu sattumalta. Hän kääntää kaiken niiden parhaaksi, jotka häntä rakastavat.
Hepr. 1:3 · Matt. 10:29–30 · Sananl. 16:33 · Room. 8:28 · 1. Moos. 50:20
Synti, liitot ja Kristus
6Syntiinlankeemus, synti ja sen rangaistus
6.1Jumala antoi Aadamille käskyn ja varoitti kuolemasta, mutta Aadam rikkoi sen. Hänen kauttaan synti ja kuolema tulivat maailmaan, ja koko ihmiskunta joutui synnin ja Jumalan vihan alle.
1. Moos. 2:16–17 · 1. Moos. 3:6 · Room. 5:12, 18–19 · 1. Kor. 15:22
6.2Luonnostaan ihminen on synneissään kuollut. Hän ei etsi Jumalaa, eikä hän voi omin voimin kääntyä Jumalan puoleen. Synnin palkka on kuolema.
Ef. 2:1–3 · Room. 3:10–12, 23 · Room. 8:7–8 · Room. 6:23
7Jumalan liitot
7.1Jumala on toiminut historiassa liittojen kautta. Raamattu nimeää Nooan, Aabrahamin, Mooseksen ja Daavidin liitot sekä Uuden liiton. Ne ovat historiallisia liittoja, jotka paljastavat askel askeleelta Jumalan iankaikkisen pelastussuunnitelman Kristuksessa.
1. Moos. 9:8–17 · 1. Moos. 15:18 · 2. Moos. 24:7–8 · 2. Sam. 7:12–16 · Jer. 31:31–34 · Ef. 2:12
7.2Lupaus Vapahtajasta annettiin heti lankeemuksen jälkeen. Kaikkina aikoina ihmiset ovat pelastuneet yksin armosta uskon kautta Kristukseen, jota lupaukset ja esikuvat osoittivat.
1. Moos. 3:15 · 1. Moos. 15:6 · Room. 4:1–8 · Gal. 3:8 · Hepr. 11:13
7.3Mooseksen eli Siinain liitto annettiin Israelille 430 vuotta Aabrahamin lupauksen jälkeen. Se oli väliaikainen ja kasvatti kansaa Kristukseen asti. Kristuksessa vanha liitto on täyttynyt ja vanhentunut, ja sen tilalle on tullut Uusi liitto, joka on parempi ja iankaikkinen.
Gal. 3:17–19, 23–25 · 2. Kor. 3:6–11 · Hepr. 8:6–13 · Hepr. 13:20
8Kristus välimiehenä
8.1Jeesus Kristus on Jumalan iankaikkinen Poika, joka tuli ihmiseksi, syntyi neitsyt Mariasta ja eli synnittömän elämän. Hän on tosi Jumala ja tosi ihminen yhdessä persoonassa, ainoa välimies Jumalan ja ihmisten välillä.
Joh. 1:1, 14 · Luuk. 1:35 · Kol. 2:9 · Hepr. 4:15 · 1. Tim. 2:5
8.2Kristus antoi henkensä lammastensa puolesta ja sovitti heidän syntinsä. Hän nousi ruumiillisesti kuolleista, astui taivaaseen ja istuu Isän oikealla puolella. Hän on profeetta, pappi ja kuningas, ja hän hallitsee nyt valtakuntaansa.
Joh. 10:11, 15 · Jes. 53:5–6 · 1. Kor. 15:3–4 · Apt. 2:32–36 · Hepr. 7:24–25 · Hepr. 1:1–3
8.3Jumalan valtakunta on jo tullut. Jeesus julisti, että aika on täyttynyt ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle, ja hän lupasi, että jotkut hänen kuulijoistaan näkisivät Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan. Kristus otti vallan ylösnousemuksessaan ja taivaaseen astumisessaan, kun hän tuli Vanhaikäisen eteen ja sai vallan ja valtakunnan. Kun vanhan liiton järjestys päättyi vuonna 70, valtakunta vahvistettiin näkyvästi. Uskovat on siirretty Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan, ja he ottavat vastaan valtakunnan, joka ei horju.
Mark. 1:15 · Matt. 12:28 · Matt. 16:28 · Dan. 7:13–14 · Matt. 21:43 · Kol. 1:13 · Hepr. 12:28
8.4Valtakunta kasvaa kuin sinapinsiemen ja leviää kuin hapatus, kunnes kaikki happanee. Evankeliumi ei häviä maailmassa, vaan voittaa: Isä on antanut Pojalle kansat perinnöksi, ja maa on oleva täynnä Herran kunnian tuntemusta. Kristus hallitsee, kunnes hän on pannut kaikki vihollisensa jalkojensa alle, ja viimeisenä vihollisena kukistetaan kuolema. Valtakunta saavuttaa lopullisen täyttymyksensä Kristuksen paluussa ja kuolleiden ylösnousemuksessa. Silloin Poika antaa valtakunnan Isälle, jotta Jumala olisi kaikki kaikissa.
Matt. 13:31–33 · Ps. 2:8 · Ps. 22:28 · Jes. 9:6 · Hab. 2:14 · Matt. 28:18–20 · 1. Kor. 15:24–28
Pelastus
9Vapaa tahto
Ihminen tekee sitä, mitä hänen sydämensä haluaa. Langenneena hän on synnin orja eikä tahdo eikä voi valita Jumalaa. Vasta kun Jumala uudistaa hänet, hän vapautuu tahtomaan ja tekemään sitä, mikä on hyvää.
Joh. 8:34–36 · Room. 6:17–18 · Jer. 17:9 · Fil. 2:13
10Vaikuttava kutsu
Ne, jotka Jumala on valinnut, hän kutsuu sanallaan ja Hengellään tehokkaasti Kristuksen luo. Hän synnyttää heidät uudesti, antaa uuden sydämen ja vetää heidät Poikansa luo niin, että he tulevat vapaasti ja mielellään.
Room. 8:30 · Joh. 6:44–45 · Joh. 3:3–8 · Hes. 36:26–27 · Apt. 16:14
11Vanhurskauttaminen
Jumala julistaa syntisen vanhurskaaksi yksin armosta, yksin uskon kautta, yksin Kristuksen tähden. Hän antaa synnit anteeksi ja lukee Kristuksen vanhurskauden uskovan hyväksi. Teot eivät ole vanhurskauttamisen perusta, vaan sen hedelmä.
Room. 3:23–28 · Room. 4:5 · 2. Kor. 5:21 · Gal. 2:16 · Ef. 2:8–10
12Lapseksi ottaminen
Jokainen vanhurskautettu otetaan Jumalan lapseksi. Hän saa lapseuden Hengen, saa huutaa ”Abba, Isä” ja on Kristuksen kanssaperillinen.
Gal. 4:4–7 · Room. 8:15–17 · Joh. 1:12 · 1. Joh. 3:1
13Pyhitys
Jumala, joka on aloittanut hyvän työn uskovassa, myös pyhittää hänet. Pyhä Henki muuttaa häntä vähitellen Kristuksen kuvan kaltaiseksi. Taistelu syntiä vastaan jatkuu koko elämän, mutta Henki antaa voiton.
1. Tess. 5:23 · 2. Kor. 3:18 · Room. 6:11–14 · Gal. 5:16–17 · Fil. 1:6
14Pelastava usko
Pelastava usko on Jumalan lahja. Se on luottamusta yksin Kristukseen ja hänen sovitustyöhönsä. Usko syntyy sanan kuulemisesta, ja se kasvaa sanan, rukouksen ja seurakunnan yhteyden kautta.
Ef. 2:8 · Room. 10:14–17 · Joh. 3:16 · Fil. 3:9 · Hepr. 11:1, 6
15Parannus
Parannus on sydämen ja mielen kääntymistä synnistä Jumalan puoleen. Se on sekin Jumalan lahja, ja se kulkee käsi kädessä uskon kanssa koko uskovan elämän ajan.
Apt. 11:18 · Apt. 20:21 · 2. Kor. 7:10 · Luuk. 24:47 · 1. Joh. 1:9
16Hyvät teot
Hyviä tekoja ovat ne, joita Jumala sanassaan käskee. Ne eivät ansaitse pelastusta, mutta ne ovat elävän uskon hedelmää. Jumala on valmistanut ne edeltä, että vaeltaisimme niissä hänen kunniakseen.
Ef. 2:10 · Jaak. 2:17–18 · Matt. 5:16 · Tit. 3:8 · Gal. 5:22–23
17Pyhien kestävyys
Ne, jotka Jumala on ottanut armoonsa Kristuksessa, eivät voi lopullisesti langeta pois. Jumala varjelee heidät loppuun asti, ei heidän oman voimansa vaan oman uskollisuutensa ja Uuden liiton lupauksen tähden.
Joh. 10:27–29 · Room. 8:35–39 · Fil. 1:6 · 1. Piet. 1:5 · Jer. 32:40
18Armon ja pelastuksen varmuus
18.1Uskova voi tässä elämässä olla varma pelastuksestaan. Varmuus perustuu Jumalan lupauksiin, Hengen todistukseen ja uuden elämän hedelmään. Se voi horjua, mutta Jumala ei hylkää omiaan.
1. Joh. 5:13 · Room. 8:16 · 2. Piet. 1:10 · 1. Joh. 3:14
18.2Siksi kristityn elämä ei ole kurjistelua, vaan iloa ja kiitosta. Kristus on voittanut maailman, ja hän on tullut antamaan elämän ja yltäkylläisyyden. Ahdistuksissakin uskova saa jalon voiton hänen kauttaan. Hän iloitsee aina Herrassa, ei murehdi mistään, vaan saattaa pyyntönsä kiitoksen kanssa Jumalalle, ja Jumalan rauha varjelee hänen sydämensä. Ilo Herrassa on hänen väkevyytensä.
Fil. 4:4–7 · Joh. 16:33 · Joh. 10:10 · Room. 8:37 · 1. Tess. 5:16–18 · Neh. 8:10 · Room. 14:17
Laki, evankeliumi ja kristityn elämä
19Jumalan laki
19.1Jumalan tahto on aina pyhä, vanhurskas ja hyvä, ja hänen lakinsa on kirjoitettu ihmisen omaantuntoon. Siinailla Jumala antoi Israelille Mooseksen lain liiton laiksi. Sen ytimessä olivat Kymmenen käskyä, liiton sanat kivitauluihin kirjoitettuina.
Room. 2:14–15 · Room. 7:12 · 2. Moos. 34:27–28 · 5. Moos. 4:13
19.2Mooseksen laki oli väliaikainen. Kun vanha liitto päättyi Kristuksessa, sen laki lakkasi sitomasta kokonaisuutena. Kymmenen käskyä eivät siksi sido kristittyä liiton lakina.
Gal. 3:19, 23–25 · Room. 10:4 · Room. 7:4, 6 · 2. Kor. 3:7–11 · Ef. 2:14–15
19.3Uskova ei kuitenkaan ole laiton. Hän elää Kristuksen lain alla. Sen sisältö on Kristuksen ja hänen apostoliensa opetus, ja sen ydin on rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen. Vanhan testamentin laki on edelleen Jumalan sanaa ja hyödyllinen opetukseksi, kun se luetaan Kristuksen valossa.
1. Kor. 9:20–21 · Gal. 6:2 · Joh. 13:34 · Matt. 28:20 · Room. 13:8–10 · 2. Tim. 3:16
20Evankeliumi ja sen armon laajuus
Evankeliumi on ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta, joka kuoli syntiemme tähden ja nousi kuolleista. Se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle uskovalle. Se on julistettava kaikille kansoille, ja kaikkia kehotetaan tekemään parannus ja uskomaan.
1. Kor. 15:1–4 · Room. 1:16 · Matt. 28:18–20 · Apt. 17:30 · Mark. 16:15
21Kristillinen vapaus ja omantunnon vapaus
21.1Kristus on vapauttanut uskovan synnin vallasta, lain kirouksesta ja vanhan liiton säädöksistä. Vapaus ei ole lupa syntiin, vaan vapautta palvella toisia rakkaudessa.
Gal. 5:1, 13 · Gal. 3:13 · Kol. 2:16–17, 20–23 · 1. Piet. 2:16
21.2Yksin Jumala on omantunnon Herra. Asioissa, joita Raamattu ei käske eikä kiellä, uskova on vapaa, eikä kenenkään tule sitoa toisen omaatuntoa ihmissäännöillä.
Room. 14:1–5, 10–13 · Apt. 5:29 · Jaak. 4:12 · 1. Kor. 8:9
22Jumalanpalvelus ja lepo Kristuksessa
22.1Jumalanpalvelus on koko elämä. Uskova antaa koko ruumiinsa eläväksi ja pyhäksi uhriksi, ja juuri se on hänen järjellinen jumalanpalveluksensa. Työ, perhe, ateriat ja arki tehdään Herralle.
Room. 12:1–2 · Kol. 3:17, 23 · 1. Kor. 10:31 · Hepr. 13:15–16
22.2Isää ei palvota enää tietyllä vuorella tai temppelissä, vaan hengessä ja totuudessa. Uudessa liitossa ei ole pyhiä paikkoja eikä pyhiä aikoja. Rukous, laulu, sanan lukeminen ja yhteys toisten uskovien kanssa kuuluvat jokaiseen päivään.
Joh. 4:21–24 · Apt. 17:24 · Gal. 4:9–11 · Room. 14:5–6 · Kol. 3:16
22.3Sapatti oli Siinain liiton merkki Israelille ja varjo tulevasta. Todellisuus on Kristus, ja uskova on päässyt Jumalan lepoon hänessä. Sunnuntai tai mikään muu päivä ei ole kristillinen sapatti. Uskovat kokoontuvat yhteen, mutta mikään viikonpäivä ei ole määrätty.
2. Moos. 31:13, 16–17 · Kol. 2:16–17 · Hepr. 4:1–11 · Matt. 11:28–30 · Hepr. 10:24–25
23Valat ja lupaukset
23.1Kristityn puheen tulee olla niin totuudellista, että hänen ”jaa” on jaa ja ”ei” on ei. Jumalan nimeä ei käytetä kevyesti, eikä arkipuhetta vahvisteta valoilla. Lupaukset on pidettävä, myös silloin kun se tulee kalliiksi.
Matt. 5:33–37 · Jaak. 5:12 · Ef. 4:25 · Ps. 15:4
23.2Kristitty saa kuitenkin vannoa valan, kun asia on vakava ja sitä vaaditaan, esimerkiksi tuomioistuimessa. Valassa Jumala kutsutaan totuuden todistajaksi. Jeesus itse vastasi, kun ylipappi vaati häntä vastaamaan elävän Jumalan kautta, ja Paavali kutsui Jumalan todistajakseen.
Hepr. 6:16 · Matt. 26:63–64 · 2. Kor. 1:23 · Room. 1:9
24Esivalta
24.1Jumala on asettanut esivallan ylläpitämään oikeutta ja rankaisemaan pahaa. Kristitty on alamainen esivallalle, maksaa veronsa ja rukoilee sen puolesta. Jos esivalta käskee toimimaan Jumalan sanaa vastaan, on toteltava enemmän Jumalaa kuin ihmisiä.
Room. 13:1–7 · 1. Tim. 2:1–2 · 1. Piet. 2:13–17 · Apt. 5:29
24.2Mooseksen laki annettiin Israelille Siinain liiton laiksi, eikä se ole koskaan sitonut pakanakansoja. Siksi se ei ole kansojen eikä nykyisen yhteiskunnan lainsäädännön malli. Kristityn tehtävä ei ole palauttaa vanhan liiton siviililakia, vaan elää Kristuksen lain mukaan ja olla maan suola ja maailman valo.
Ps. 147:19–20 · Room. 2:14 · Ef. 2:12 · Matt. 5:13–16 · Joh. 18:36
25Avioliitto
Jumala asetti avioliiton luomisessa yhden miehen ja yhden naisen elinikäiseksi liitoksi. Se kuvaa Kristuksen ja seurakunnan suhdetta. Avioliitto on pidettävä kunniassa, ja sukupuolisuus kuuluu avioliittoon.
1. Moos. 2:24 · Matt. 19:4–6 · Ef. 5:22–33 · Hepr. 13:4
Seurakunta
26Seurakunta
26.1Seurakunta on Kristuksen ruumis, jonka pää on Kristus itse. Se ei ole instituutio, rakennus tai kirkkokunta, vaan elävä organismi: kaikki, jotka Jumala on kutsunut ja uudestisynnyttänyt, ovat sen jäseniä.
Ef. 1:22–23 · Kol. 1:18 · 1. Kor. 12:12–13, 27 · Room. 12:4–5
26.2Uskovat itse ovat Jumalan temppeli, eläviä kiviä, jotka rakentuvat Hengen asumukseksi. Seurakunta on kansa, johon kuulutaan, ei paikka, jonne mennään. Missä uskovat kokoontuvat Kristuksen nimessä, kodissa tai muualla, siellä on seurakunta.
1. Piet. 2:4–5 · Ef. 2:19–22 · Matt. 18:20 · Room. 16:5 · Kol. 4:15
26.3Uudessa liitossa ei ole pappissäätyä. Jokainen uskova on pappi, ja jokainen on saanut armolahjan muiden palvelemiseksi. Kristus antaa seurakunnalle vanhimpia eli paimenia, jotka paimentavat laumaa esikuvina, eivät herroina, sekä diakoneja palvelemaan.
1. Piet. 2:5, 9 · 1. Piet. 4:10–11 · Ef. 4:11–12 · 1. Piet. 5:1–3 · Apt. 14:23 · Fil. 1:1
27Pyhien yhteys
Kaikki uskovat ovat yhtä Kristuksessa ja toistensa kanssa. He ovat Jumalan perhe, veljiä ja sisaria. He kantavat toistensa kuormia, kehottavat toisiaan, jakavat omastaan ja rakastavat toisiaan, kuten Kristus rakasti.
Ef. 2:19 · Gal. 6:2, 10 · Hepr. 3:13 · Apt. 2:44–47 · Joh. 13:34–35
28Kaste ja Herran ehtoollinen
28.1Kristus asetti seurakunnalleen kaksi toimitusta, kasteen ja ehtoollisen. Ne eivät vaikuta pelastusta itsessään, vaan ne ovat Kristuksen käskemiä merkkejä, jotka julistavat evankeliumia ja vahvistavat uskovia.
Matt. 28:19–20 · 1. Kor. 11:23–26 · Room. 6:3–4
28.2Toimitukset on annettu Kristuksen opetuslapsille, ei millekään instituutiolle. Mikään kirkkokunta tai seurakuntaorganisaatio ei omista kastetta tai ehtoollista, eikä niiden toimittaminen edellytä virkaan asetettua pappia.
Matt. 28:19–20 · Apt. 8:36–38 · Apt. 2:46 · 1. Piet. 2:9
29Kaste
29.1Kaste kuuluu niille, jotka ovat tehneet parannuksen ja uskovat Kristukseen, koska Uuden liiton jäsenet tuntevat Herran. Kaste kuvaa uskovan yhteyttä Kristuksen kuolemaan, hautaamiseen ja ylösnousemukseen, ja se toimitetaan upottamalla veteen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Apt. 2:38, 41 · Apt. 8:12, 36–38 · Room. 6:3–4 · Kol. 2:12 · Jer. 31:34 · Matt. 28:19
29.2Kastetta ei voi rajata eikä kytkeä paikallisseurakunnan jäsenyyteen tai sen sääntöihin. Uudessa testamentissa uskoon tullut kastettiin viipymättä, usein samana päivänä tai jopa samana yönä, ilman jäsenyysprosessia. Filippus kastoi etiopialaisen hoviherran tien varrella, ja Damaskoksen opetuslapsi Ananias kastoi Saulin. Kaste liittää uskovan näkyvästi Kristukseen ja hänen ruumiiseensa, ei organisaatioon.
Apt. 8:35–38 · Apt. 9:10, 17–18 · Apt. 16:30–34 · Apt. 2:41 · Gal. 3:27
30Herran ehtoollinen
30.1Ehtoollinen on Uuden liiton muistoateria. Jeesus asetti sen sanoen: ”Tehkää se minun muistokseni.” Siinä seurakunta muistaa Kristuksen kuolemaa ja julistaa sitä, kunnes hän tulee.
Luuk. 22:19–20 · 1. Kor. 11:23–26 · Apt. 2:42, 46
30.2Leipä ja viini pysyvät leipänä ja viininä. Ne ovat merkkejä Kristuksen ruumiista ja verestä, joka vuodatettiin kerta kaikkiaan. Kristus on ruumiillisesti taivaassa Isän oikealla puolella, kunnes hän palaa. Ehtoollinen ei ole uhri eikä se toista hänen uhriaan.
1. Kor. 11:26–28 · Apt. 3:21 · Hepr. 10:10–14 · Hepr. 9:28
30.3Ehtoolliseen osallistuvat uskovat, jotka tutkivat itsensä. Yhteinen leipä ilmaisee, että he ovat yksi ruumis Kristuksessa. Ehtoollista voivat viettää uskovat siellä, missä he kokoontuvat, myös kodeissa, kuten alkuseurakunta teki. Sitä ei voi rajata minkään instituution tai jäsenyyden piiriin.
1. Kor. 11:27–29 · 1. Kor. 10:17 · Apt. 2:42, 46 · 1. Kor. 11:20, 33
Viimeiset asiat
31Ihmisen tila kuoleman jälkeen ja kuolleiden ylösnousemus
31.1Kuollessa ihmisen ruumis palaa maan tomuun, mutta hänen henkensä ei lakkaa olemasta. Uskova pääsee heti Herran luo. Paavali kuvaa sitä niin, että ”olla Kristuksen kanssa” olisi ”monin verroin parempi”. Jumalattomat ovat erossa Jumalasta ja odottavat tuomiota.
Saarn. 12:7 · Fil. 1:21–23 · 2. Kor. 5:8 · Luuk. 23:43 · Luuk. 16:22–23 · Hepr. 9:27
31.2Taivas, jossa kuolleet uskovat nyt ovat Kristuksen luona, ei ole heidän lopullinen kotinsa. Se on väliaikainen tila, joka kestää ylösnousemukseen asti. Uskovan toivo ei ole ruumiiton elämä taivaassa, vaan ruumiin lunastus ja elämä uudessa luomakunnassa.
Room. 8:23 · 2. Kor. 5:1–4 · 1. Tess. 4:13–14 · 2. Piet. 3:13
31.3Historian lopussa Kristus palaa näkyvästi ja ruumiillisesti. Kaikki kuolleet herätetään, vanhurskaat elämän ylösnousemukseen ja jumalattomat tuomion ylösnousemukseen. Uskovien ruumiit muutetaan Kristuksen kirkkauden ruumiin kaltaisiksi.
Apt. 1:11 · Joh. 5:28–29 · 1. Kor. 15:22–26, 51–54 · Fil. 3:20–21
32Viimeinen tuomio
32.1Jeesus ennusti Jerusalemin ja temppelin tuhon tämän sukupolven aikana, ja niin tapahtui vuonna 70. Silloin vanhan liiton järjestys päättyi lopullisesti, ja Jumalan tuomio kohtasi sen sukupolven, joka hylkäsi Messiaan.
Matt. 23:36–38 · Matt. 24:1–2, 34 · Luuk. 21:20–22 · Hepr. 8:13
32.2Jumala on myös säätänyt päivän, jona hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaudessa Jeesuksen Kristuksen kautta. Kaikki ihmiset joutuvat hänen tuomioistuimensa eteen. Jumalattomat menevät iankaikkiseen rangaistukseen, jonka he kokevat tietoisesti ja joka ei lopu, ja vanhurskaat iankaikkiseen elämään. Siksi uskovat valvovat ja odottavat Herraa.
Apt. 17:31 · 2. Kor. 5:10 · Matt. 25:31–46 · Luuk. 16:23–24 · Mark. 9:48 · Room. 2:5–8
32.3Jumala uudistaa koko luomakunnan. Se vapautuu turmeluksen orjuudesta, ja Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan, joissa vanhurskaus asuu. Siellä ylösnousemusruumiin saaneet uskovat asuvat ikuisesti Jumalan kanssa, ja hän asuu kansansa keskellä. Hiljaiset saavat maan periä.
Room. 8:19–23 · 2. Piet. 3:13 · Matt. 5:5 · Jes. 65:17 · Ilm. 21:1–4
Vie hiiri raamatunviitteen päälle tai napauta sitä, niin näet jakeen tekstin (Raamattu 1933/38).