Liittoteologia

Gal. 3:29 · Gal. 6:16 · Room. 9:6–8 · 1. Piet. 2:9–10

Israel ja seurakunta: kuka on Jumalan kansa?

Onko Israel ja seurakunta sama? Kuka on Aabrahamin siemen ja Jumalan Israel Uuden testamentin mukaan?

Kysymys Israelista ja seurakunnasta on yksi Raamatun tulkinnan keskeisistä kysymyksistä. Onko Jumalalla kaksi kansaa, Israel ja seurakunta, joilla on omat lupauksensa ja omat tulevaisuutensa? Vai onko Jumalalla Kristuksessa yksi kansa?

Uusi testamentti antaa kysymykseen selvän ja ilahduttavan vastauksen. Israelin lupaukset eivät ole kadonneet eivätkä siirtyneet syrjään. Ne ovat täyttyneet Israelin Messiaassa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hänessä uskovat juutalaiset ja pakanat ovat yksi Jumalan kansa.

Lupaukset annettiin Aabrahamille ja hänen siemenelleen

Kaikki alkaa Aabrahamista. Jumala lupasi hänelle jälkeläisiä, maan ja siunauksen kaikille kansoille. Paavali selittää, kenelle lupaukset lopulta kuuluivat:

”Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: ’Ja siemenille’, ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: ’Ja sinun siemenellesi’, joka on Kristus.”

— Gal. 3:16

Kristus on se Aabrahamin siemen, jolle lupaukset annettiin. Jeesus on todellinen Israel, uskollinen Poika, joka täytti kaiken sen, missä kansa oli epäonnistunut. Ja kaikki, jotka ovat hänessä, ovat lupausten perillisiä:

”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.”

— Gal. 3:28–29

Lue lisää: Aabrahamin liitto.

Kaikki Israelista eivät ole Israel

Jo Vanhassa testamentissa oli selvää, ettei pelkkä syntyperä tehnyt ihmisestä Jumalan kansan todellista jäsentä. Paavali sanoo tämän suoraan:

”Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel, eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä – – se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi.”

— Room. 9:6–8

Samoin hän kirjoittaa: ”Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen” (Room. 2:28), vaan ”se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä” (Room. 2:29).

Jumalan kansan todellinen tuntomerkki ei ole syntyperä, vaan usko. Näin on aina ollut, ja Uudessa liitossa se tulee täysin näkyviin.

Yksi uusi ihminen

Efesolaiskirje kuvaa kauniisti, mitä Kristus on tehnyt juutalaisille ja pakanoille. Pakanat olivat ennen ”vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille” (Ef. 2:12). Mutta nyt:

”Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan.”

— Ef. 2:14–15

Kristus ei luonut kahta kansaa rinnakkain, vaan yhden uuden ihmisen. Siksi Paavali voi sanoa pakanauskoville: ”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä” (Ef. 2:19).

Israelin nimet kuuluvat nyt seurakunnalle

Siinailla Jumala sanoi Israelille: ”Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa” (2. Moos. 19:6). Pietari käyttää samoja sanoja seurakunnasta, johon kuului sekä juutalaisia että pakanoita:

”Mutta te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ’ette olleet kansa’, mutta nyt olette ’Jumalan kansa’…”

— 1. Piet. 2:9–10

Paavali päättää Galatalaiskirjeen toivotukseen: ”Ja kaikille, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat, kaikille heille rauha ja laupeus, ja Jumalan Israelille!” (Gal. 6:16). Sääntö, josta hän puhuu, on edellisessä jakeessa: ”ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus” (Gal. 6:15). Jumalan Israel ovat ne, jotka ovat uusi luomus Kristuksessa.

Täyttymys, ei syrjäyttäminen

On tärkeää ymmärtää, mitä tämä tarkoittaa ja mitä ei. Seurakunta ei ole vienyt Israelin paikkaa niin kuin vieras, joka anastaa toisen perinnön. Israelin lupaukset ovat täyttyneet Israelin omassa Messiaassa. Ensimmäiset kristityt olivat juutalaisia, ja Jumalan kansan ydin oli uskova Israelin jäännös. Pakanat on liitetty siihen.

Jeesus sanoi niille, jotka hylkäsivät hänet: ”Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä” (Matt. 21:43). Tuo kansa on Messiaan kansa, johon kuuluvat kaikki hänen omansa, juutalaiset ja pakanat.

Eikö Jumala ole hyljännyt kansaansa?

Paavali esittää itse tämän kysymyksen ja vastaa painokkaasti:

”Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa.”

— Room. 11:1

Jumala ei ole unohtanut juutalaisia. ”Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan” (Room. 11:5). Paavali toivoi sydämestään, että hänen kansansa pelastuisi (Room. 10:1), ja hän näki tulevaisuuden toiveikkaana:

”Mutta jos heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä!”

— Room. 11:12

Paavali puhuu salaisuudesta, että ”Israelia on osaksi kohdannut paatumus – – kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva” (Room. 11:25–26). Jumala on ”voimallinen oksastamaan ne jälleen” (Room. 11:23).

Tämä on suuri ja iloinen toivo. Evankeliumi on edelleen ”Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle” (Room. 1:16). Voimme odottaa ja rukoilla, että yhä useammat juutalaiset tunnistavat Jeesuksen Messiaakseen.

Tämä toivo ei tarkoita, että kansallisella Israelilla tai Israelin valtiolla olisi erityisasema Jumalan suunnitelmassa tai erillisiä lupauksia, jotka odottaisivat vielä täyttymistään. Paavali kirjoittaa Kristuksesta: ”niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä ’on’” (2. Kor. 1:20). Ihmiskunnan historia ei kerro yhdestä kansasta enempää kuin toisesta, vaan Kristuksesta. Juutalaisten, kuten kaikkien kansojen, on uskottava evankeliumi ja polvistuttava Jeesuksen edessä. Toivomme on, että evankeliumi voittaa myös Israelin.

Yksi pelastuksen tie

Juutalaisten pelastuminen tapahtuu samalla tavalla kuin kaikkien muidenkin: uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Raamattu ei tunne erillistä pelastustietä juutalaisille. ”Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra” (Room. 10:12). Jeesus sanoi: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani” (Joh. 14:6).

Tämä artikkeli käsittelee Raamatun opetusta Jumalan kansasta. Se ei ota kantaa nykyajan politiikkaan tai valtioihin. Kristityn tehtävä on rakastaa kaikkia ihmisiä ja viedä evankeliumi kaikille kansoille, myös juutalaisille.

Yhteenveto

  • Lupaukset annettiin Aabrahamille ja hänen siemenelleen, joka on Kristus (Gal. 3:16).
  • Kaikki, jotka ovat Kristuksessa, juutalaiset ja pakanat, ovat Aabrahamin siementä ja lupausten perillisiä (Gal. 3:28–29).
  • Kaikki Israelista eivät ole Israel. Jumalan kansan tuntomerkki on usko, ei syntyperä (Room. 9:6–8).
  • Kristus teki juutalaisista ja pakanoista yhden uuden ihmisen (Ef. 2:14–15), ja Israelin nimet kuuluvat nyt Messiaan kansalle (1. Piet. 2:9–10).
  • Jumala ei ole hyljännyt juutalaisia. Hän pelastaa heitä evankeliumin kautta, ja tulevaisuus on toiveikas (Room. 11).

Lue myös: Aabrahamin liitto, Uusi liitto ja Daavidin liitto.