Liittoteologia

4. Moos. 18:21 · 2. Kor. 9:6–7

Kuuluvatko kymmenykset kristitylle?

Pitääkö kristityn maksaa kymmenyksiä? Mitä Raamattu opettaa kymmenyksistä Mooseksen laissa ja antamisesta Uudessa liitossa.

Monissa seurakunnissa opetetaan, että kristityn tulee antaa kymmenesosa tuloistaan seurakunnalle. Joskus kymmenyksiä perustellaan Malakian kirjalla ja varoitetaan, että joka ei niitä maksa, ryöstää Jumalalta. Toisaalla taas luvataan, että kymmenysten antaja vaurastuu.

Mitä Raamattu todella opettaa kymmenyksistä? Kuuluvatko kymmenykset Uuden liiton uskovalle? Ja miten kristitty sitten antaa? Vastaus on vapauttava ja iloinen.

Kymmenykset Mooseksen laissa

Kymmenykset olivat osa Mooseksen lakia, jonka Jumala antoi Israelille Siinailla. Niiden tarkoitus oli ylläpitää leeviläisiä, jotka palvelivat pyhäkössä eikä heillä ollut omaa maaperintöä:

”Mutta leeviläisille minä annan kaikki kymmenykset Israelissa perintöosaksi, palkkana siitä palveluksesta, jonka he toimittavat ilmestysmajassa.”

— 4. Moos. 18:21

Laissa oli itse asiassa useampia kymmenyksiä. Leeviläisten kymmenysten lisäksi israelilaisten piti erottaa kymmenykset, jotka he söivät itse juhlissa Herran edessä: ”Kaikesta kylvösi sadosta, joka kasvaa pellollasi, anna joka vuosi kymmenykset, ja syö ne Herran, sinun Jumalasi, edessä” (5. Moos. 14:22–23). Lisäksi joka kolmas vuosi kymmenykset koottiin paikkakunnalle, jotta ”leeviläinen – – niin myös muukalainen, orpo ja leski” saisivat syödä (5. Moos. 14:28–29).

Kymmenykset maksettiin maan sadosta ja karjasta, ja ne liittyivät Israelin maahan, pyhäkköön ja leeviläiseen pappeuteen. Ne olivat erottamaton osa vanhan liiton järjestystä.

Entä Aabraham?

Kymmenysten puolesta viitataan usein siihen, että Aabraham antoi kymmenykset jo ennen Mooseksen lakia. Kun Aabraham palasi taistelusta, Saalemin kuningas Melkisedek siunasi hänet, ”Ja Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta” (1. Moos. 14:20).

Raamattu kertoo tämän tapahtuneen kerran, ja kyse oli sotasaaliista, ei Aabrahamin säännöllisistä tuloista. Raamattu ei kerro, että Aabraham olisi antanut kymmenyksiä muulloin tai että Jumala olisi käskenyt häntä tekemään niin. Heprealaiskirje käyttää kertomusta osoittaakseen, että Melkisedekin pappeus on suurempi kuin Leevin pappeus, ja siten että Kristus on suurempi (Hepr. 7). Kertomus ei aseta kymmenyksiä kristityille.

Malakia ja ”täydet kymmenykset”

Malakian kirjan sanat ovat tunnetuimpia kymmenyksiä koskevia kohtia:

”Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti.”

— Mal. 3:10

Malakia puhui Israelille, joka eli Mooseksen lain alla. Varastohuone oli temppelin varastohuone, ja kymmenykset kuuluivat leeviläisille, kuten laki määräsi. Kun israelilaiset laiminlöivät kymmenykset, he rikkoivat liiton lakia (Mal. 3:8).

Uuden liiton uskova ei ole tämän lain alla. Temppeliä, leeviläistä pappeutta ja varastohuonetta ei enää ole. Heprealaiskirje sanoo: ”pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos” (Hepr. 7:12). Kun leeviläinen pappeus päättyi, päättyi myös kymmenysten järjestys. Lue lisää: Mooseksen liitto.

Eikö Jeesus puoltanut kymmenyksiä?

Jeesus sanoi fariseuksille:

”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää.”

— Matt. 23:23

Jeesus puhui juutalaisille, jotka elivät vielä Mooseksen lain alla. Temppeli seisoi, ja laki oli voimassa heille. On luonnollista, että hän kehotti heitä noudattamaan lakia. Hänen pääpointtinsa oli kuitenkin se, että fariseukset olivat tarkkoja pikkuasioissa mutta laiminlöivät oikeuden, laupeuden ja uskollisuuden. Kohta ei aseta kymmenyksiä Uuden liiton seurakunnalle.

Antaminen Uudessa liitossa

Uusi testamentti ei käske kristittyjä antamaan kymmenyksiä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että antaminen olisi vähemmän tärkeää. Päinvastoin, Uuden liiton antamisen lähde on Kristuksen armo:

”Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte.”

— 2. Kor. 8:9

Paavalin tärkein opetus antamisesta on 2. Korinttilaiskirjeen luvuissa 8–9. Sen ydin on tämä:

”Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.”

— 2. Kor. 9:7

Uuden liiton antaminen on vapaaehtoista. Makedonian seurakunnat antoivat ”omasta halustansa” (2. Kor. 8:3). Se on suhteessa varoihin: lahja on otollinen ”sen mukaan, kuin on varoja, eikä sen mukaan, kuin niitä ei ole” (2. Kor. 8:12). Ja se on iloista: ei surkeillen eikä pakosta.

Uskovat antoivat monella tavalla. Alkuseurakunnassa jaettiin kaikille, ”sen mukaan kuin kukin tarvitsi” (Apt. 2:45). Opetettavan tuli jakaa kaikkea hyvää opettajalleen (Gal. 6:6), ja niitä vanhimpia, jotka tekevät työtä sanassa ja opetuksessa, tuli pitää ”kahdenkertaisen kunnian ansainneina” (1. Tim. 5:17). Köyhiä ja puutteessa olevia autettiin. Kaikki tämä tapahtui ilman kymmenysten lakia, rakkaudesta ja ilosta.

Jumala siunaa runsaasti

Kymmenysten lain päättyminen ei tarkoita niukkuutta, vaan vapautta. Jumala on antelias Isä, joka huolehtii omistaan:

”Huomatkaa tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää.”

— 2. Kor. 9:6

Ja edelleen: ”Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää” (2. Kor. 9:8). Jumala ”runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme” (1. Tim. 6:17), ja Paavali vakuuttaa: ”minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa” (Fil. 4:19).

Kristitty saa siis hoitaa talouttaan viisaasti, säästää ja huolehtia perheestään. Raamattu jopa sanoo, että joka ei pidä huolta omaisistaan, ”on kieltänyt uskon” (1. Tim. 5:8). Samalla hän saa antaa vapaasti ja runsaasti, kun hän näkee tarpeen ja hänen sydämensä vaatii. Jeesus itse sanoi: ”Autuaampi on antaa kuin ottaa” (Apt. 20:35).

Yhteenveto

  • Kymmenykset olivat osa Mooseksen lakia, ja ne ylläpitivät leeviläistä pappeutta ja pyhäkköä (4. Moos. 18:21).
  • Aabraham antoi kymmenykset kerran sotasaaliista, eikä kertomus aseta niitä kristityille.
  • Malakian kehotus (Mal. 3:10) koski vanhan liiton Israelia ja temppelin varastohuonetta.
  • Kun pappeus muuttui, myös laki muuttui (Hepr. 7:12). Kymmenykset eivät sido Uuden liiton uskovaa.
  • Uuden liiton antaminen on vapaaehtoista, suhteessa varoihin ja iloista (2. Kor. 8–9).
  • Jumala on antelias, ja hän siunaa runsaasti iloista antajaa.

Lue myös: Kristuksen laki, Mooseksen liitto ja Vanha ja Uusi liitto.