Monissa kirkoissa on pappeja: erityisen koulutuksen saaneita ja virkaan vihittyjä ihmisiä, jotka toimittavat kasteen, jakavat ehtoollisen ja johtavat jumalanpalveluksen. Moni ajattelee, että ilman pappia ei voi kastaa, ehtoollista ei voi viettää eikä Jumalan eteen voi oikein tulla.
Mitä Uusi testamentti opettaa? Tarvitaanko Uudessa liitossa pappeja? Vastaus on yhtä aikaa kyllä ja ei. Uudessa liitossa on yksi ylipappi, Jeesus Kristus, ja hänessä jokainen uskova on pappi. Tätä kutsutaan kaikkien uskovien pappeudeksi eli yleiseksi pappeudeksi.
Vanhan liiton pappeus
Vanhassa liitossa Jumala valitsi Leevin sukukunnasta papit, jotka toimivat välittäjinä Jumalan ja kansan välillä. Vain he saivat toimittaa uhreja ja palvella pyhäkössä. Kaikkein pyhimpään sai mennä vain ylipappi, ja hänkin vain kerran vuodessa.
Jumala oli kuitenkin jo Siinailla ilmaissut suuremman päämäärän: ”Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa” (2. Moos. 19:6). Tämä päämäärä toteutuu täydellisesti vasta Uudessa liitossa.
Kristus, ainoa välimies ja suuri ylipappi
Uudessa liitossa on vain yksi välimies:
”Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.”
— 1. Tim. 2:5
Heprealaiskirje selittää, miksi Kristuksen pappeus on parempi kuin vanhan liiton pappeus. Leeviläiset papit kuolivat, ja heitä tuli aina uusia, mutta Kristuksella ”on katoamaton pappeus, sentähden että hän pysyy iankaikkisesti” (Hepr. 7:24). Leeviläiset papit uhrasivat joka päivä, mutta Kristus uhrasi itsensä kerran:
”– – jonka ei joka päivä ole tarvis, niinkuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan; sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan, uhratessaan itsensä.”
— Hepr. 7:27
Siksi ”hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa” (Hepr. 7:25). Kristuksen ja meidän välillämme ei tarvita ketään toista välittäjää.
Esirippu repesi
Kun Jeesus kuoli ristillä, tapahtui jotakin merkittävää:
”Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat…”
— Matt. 27:51
Esirippu erotti kaikkein pyhimmän muusta temppelistä. Se repesi ylhäältä alas: Jumala itse avasi tien. Heprealaiskirje kertoo, mitä tämä merkitsee uskovalle:
”Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on ’suuri pappi, Jumalan huoneen haltija’, niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa…”
— Hepr. 10:19–22
Jokaisella uskovalla on vapaa pääsy Jumalan eteen. Hänen ei tarvitse kulkea papin kautta. Hän saa tulla suoraan ja rohkeasti: ”Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan” (Hepr. 4:16).
Jokainen uskova on pappi
Pietari kirjoittaa kaikille uskoville, ei vain johtajille:
”Mutta te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.”
— 1. Piet. 2:9
Sama lupaus, joka annettiin Israelille Siinailla, on täyttynyt Uuden liiton kansassa. Ilmestyskirja ylistää Kristusta, joka on ”päästänyt meidät synneistämme verellänsä ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen” (Ilm. 1:5–6).
Jokainen uskova on pappi. Ei ole kahta luokkaa, papistoa ja maallikkoja. Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä. – – Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne.”
— Matt. 23:8–11
Mitä papit tekevät?
Jos jokainen uskova on pappi, mitä pappeus käytännössä tarkoittaa?
Papit uhraavat hengellisiä uhreja. Uskovat rakentuvat ”pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia” (1. Piet. 2:5). Näitä uhreja ovat oma elämä Jumalalle annettuna (Room. 12:1), kiitos ja hyvän tekeminen (Hepr. 13:15–16).
Papit tulevat Jumalan eteen. Jokainen uskova saa rukoilla suoraan Isää Jeesuksen nimessä, myös toisten puolesta.
Papit julistavat. Pietarin mukaan kuninkaallisen papiston tehtävä on julistaa sen jaloja tekoja, joka on kutsunut heidät pimeydestä valkeuteen (1. Piet. 2:9).
Papit palvelevat toisiaan. Jokainen uskova on saanut armolahjan:
”Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina. Jos joku puhuu, puhukoon niinkuin Jumalan sanoja; jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa, että Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta.”
— 1. Piet. 4:10–11
Paavali mainitsee esimerkkejä tällaisista lahjoista: opettaminen, kehottaminen, antaminen, johtaminen ja laupeuden harjoittaminen, joka tehdään iloiten (Room. 12:7–8). Seurakunta ei ole yleisö, joka seuraa muutaman ihmisen palvelua, vaan ruumis, jossa jokainen jäsen palvelee.
Entä paimenet ja opettajat?
Uusi testamentti ei poista johtajia. Kristus on antanut seurakunnalle paimenia ja opettajia, mutta heidän tehtävänsä on varustaa muita, ei tehdä kaikkea itse: ”tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen” (Ef. 4:12).
Vanhimmat eli paimenet eivät ole pappeja välittäjän merkityksessä. He ovat veljiä, jotka palvelevat laumaa esikuvina, ”ei herroina halliten” (1. Piet. 5:3). Jeesus sanoi: ”joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne” (Matt. 20:26).
Kuka saa kastaa ja jakaa ehtoollista?
Koska jokainen uskova on pappi, kasteen ja ehtoollisen toimittaminen ei edellytä virkaan vihittyä pappia. Uudessa testamentissa Filippus kastoi etiopialaisen hoviherran tien varrella (Apt. 8:36–38), ja Damaskoksessa ”eräs opetuslapsi, nimeltä Ananias” kastoi Saulin (Apt. 9:10, 17–18). Alkuseurakunta mursi leipää kodeissa (Apt. 2:46). Lue lisää: Lapsikaste vai uskovien kaste? ja Mikä on seurakunta?
Iloinen etuoikeus
Kaikkien uskovien pappeus ei ole raskas velvollisuus, vaan iloinen etuoikeus. Jokainen Jumalan lapsi saa tulla Isän eteen milloin tahansa, ilman välittäjää, Kristuksen veren kautta. Jokaisella on paikkansa ja tehtävänsä Kristuksen ruumiissa. Kukaan ei ole liian vähäinen palvelemaan Jumalaa.
Yhteenveto
- Uudessa liitossa on yksi välimies ja suuri ylipappi, Jeesus Kristus (1. Tim. 2:5; Hepr. 4:14–16).
- Kristus uhrasi itsensä kerta kaikkiaan, ja hänen pappeutensa on katoamaton (Hepr. 7:23–27).
- Esirippu repesi, ja jokaisella uskovalla on vapaa pääsy Jumalan eteen (Matt. 27:51; Hepr. 10:19–22).
- Jokainen uskova on pappi: ”kuninkaallinen papisto” (1. Piet. 2:9; Ilm. 1:5–6). Papistoa ja maallikoita ei ole.
- Jokainen palvelee saamallaan armolahjalla, ja paimenet varustavat pyhiä palveluun.
- Kasteen ja ehtoollisen toimittaminen ei edellytä virkaan vihittyä pappia.
Lue myös: Mikä on seurakunta?, Mitä on jumalanpalvelus?, Vanha ja Uusi liitto ja Perusopit.