Liittoteologia

Room. 12:1–2 · Joh. 4:21–24 · Kol. 3:17

Mitä on jumalanpalvelus? Koko elämä Jumalalle

Onko jumalanpalvelus sunnuntain tilaisuus vai koko elämä? Raamatun opetus palvonnasta hengessä ja totuudessa (Joh. 4, Room. 12).

Suomen kielessä sana jumalanpalvelus tarkoittaa yleensä tilaisuutta: sunnuntaina kello yksitoista alkavaa kokousta, joka päättyy tunnin päästä. Sen jälkeen palataan ”tavalliseen elämään”.

Uusi testamentti näkee asian toisin. Jumalanpalvelus ei ole tilaisuus, joka alkaa ja päättyy. Se on koko elämä, joka eletään Jumalalle. Tämä on hyvä uutinen: jokainen päivä, jokainen työ ja jokainen ateria voi olla Jumalan palvelemista.

Järjellinen jumalanpalvelus

Paavali kirjoittaa roomalaisille sanat, jotka määrittelevät jumalanpalveluksen uudelleen:

”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.”

— Room. 12:1–2

Vanhassa liitossa jumalanpalvelus tarkoitti uhreja temppelissä. Paavali käyttää samaa kieltä, mutta uhri on nyt uskovan oma ruumis, koko hänen elämänsä. Uhri ei ole kuollut eläin, vaan elävä ihminen, joka antaa itsensä Jumalalle joka päivä.

Huomaa myös järjestys. Kehotus perustuu ”Jumalan armahtavaan laupeuteen”. Emme palvele Jumalaa ansaitaksemme hänen armonsa, vaan siksi, että olemme jo saaneet sen.

Hengessä ja totuudessa

Samarialainen nainen kysyi Jeesukselta, missä Jumalaa pitää palvoa: tällä vuorella vai Jerusalemissa? Jeesuksen vastaus muutti kaiken:

”Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. – – Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”

— Joh. 4:21–24

Jeesuksen myötä aika, jolloin jumalanpalvelus oli sidottu tiettyyn paikkaan, päättyi. Isää ei palvota enää pyhällä vuorella eikä temppelissä, vaan hengessä ja totuudessa. Stefanos sanoi saman: ”Korkein ei kuitenkaan asu käsillä tehdyissä huoneissa” (Apt. 7:48).

Ei pyhiä paikkoja eikä pyhiä aikoja

Vanhan liiton pyhät paikat, pyhät päivät ja juhlat olivat varjoja, jotka osoittivat Kristukseen. Kun todellisuus tuli, varjot jäivät taakse (Kol. 2:16–17). Uudessa liitossa ei ole erityisen pyhää rakennusta, jossa Jumala olisi lähempänä kuin muualla, eikä erityisen pyhää päivää, jolloin hän kuulisi rukouksia paremmin kuin muina päivinä.

Tämä ei tee mistään paikasta tai päivästä vähemmän pyhää. Päinvastoin: koska uskova itse on Jumalan temppeli, jokainen paikka, jossa hän on, ja jokainen päivä, jonka hän elää, kuuluu Jumalalle. Lue lisää: Sapatti vai lepo Kristuksessa?

Kaikki Herran nimessä

Jos jumalanpalvelus on koko elämä, mitä se tarkoittaa käytännössä? Paavali vastaa:

”Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.”

— Kol. 3:17

Ja muutamaa jaetta myöhemmin: ”Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille” (Kol. 3:23).

Työ on jumalanpalvelusta, kun se tehdään sydämestä Herralle. Rakennusmies, sairaanhoitaja, opettaja ja yrittäjä palvelevat Jumalaa työssään yhtä todellisesti kuin saarnaaja.

Perhe on jumalanpalvelusta. Lasten kasvattaminen, puolison rakastaminen ja kodin hoitaminen ovat Jumalalle otollisia uhreja.

Ateriat ovat jumalanpalvelusta: ”Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi” (1. Kor. 10:31).

Lähimmäisen auttaminen on jumalanpalvelusta. Jaakob sanoo: ”Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta” (Jaak. 1:27).

Uuden liiton uhrit

Uudessa liitossa ei uhrata eläimiä, koska Kristus uhrasi itsensä kerta kaikkiaan. Uskovilla on kuitenkin edelleen uhreja, hengellisiä uhreja:

”Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät. Mutta älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy.”

— Hepr. 13:15–16

Kiitos ja hyvän tekeminen ovat Uuden liiton uhreja. Niitä uhrataan ”joka aika”, ei vain sunnuntaina.

Iloa ja kiitosta joka päivä

Koska jumalanpalvelus on koko elämä, kristityn elämä on täynnä iloa. Kristus on voittanut, ja uskova saa elää hänen voitossaan:

”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! – – Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.”

— Fil. 4:4–7

Paavali tiivistää saman kolmeen lyhyeen kehotukseen: ”Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa” (1. Tess. 5:16–18). Tällainen elämä on jatkuvaa jumalanpalvelusta: iloa, rukousta ja kiitosta keskellä arkea.

Kun uskovat kokoontuvat

Tarkoittaako tämä, että yhteisellä kokoontumisella ei ole merkitystä? Ei tarkoita. Kun uskovat kokoontuvat, he rakentavat toisiaan, ja laulu ja sana ovat keskeisiä:

”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.”

— Kol. 3:16

Paavali kehottaa samoin efesolaisia puhumaan keskenään ”psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla”, ”kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta” (Ef. 5:19–20). Yhteinen kokoontuminen ei kuitenkaan ole se ainoa hetki, jolloin Jumalaa palvellaan. Se on yksi osa elämää, joka kokonaisuudessaan kuuluu hänelle. Kokoontumista ei myöskään ole sidottu sunnuntaihin. Se voi olla arki-illan raamattupiiri tai yhteinen ateria kotona. Lue lisää: Mikä on seurakunta?

Yhteenveto

  • Jumalanpalvelus ei ole tilaisuus, vaan koko elämä, joka annetaan Jumalalle eläväksi uhriksi (Room. 12:1–2).
  • Jeesus päätti ajan, jolloin palvonta oli sidottu paikkaan: Isää palvotaan hengessä ja totuudessa (Joh. 4:21–24).
  • Uudessa liitossa ei ole pyhiä paikkoja eikä pyhiä aikoja, koska uskova itse on Jumalan temppeli.
  • Työ, perhe, ateriat ja lähimmäisen auttaminen tehdään Herralle (Kol. 3:17, 23; 1. Kor. 10:31).
  • Uuden liiton uhrit ovat kiitos ja hyvän tekeminen (Hepr. 13:15–16).
  • Kristityn elämä on iloa, rukousta ja kiitosta joka päivä (Fil. 4:4–7; 1. Tess. 5:16–18).

Lue myös: Mikä on seurakunta?, Kaikkien uskovien pappeus, Vanha ja Uusi liitto ja Perusopit.